Luukku 3.
-Huomenia laiskuri! Amelie ja Roosa hyökkäsivät Mikaelin huoneeseen. Mikaelin ruskea, sotkuinen hiuspehko erottui peiton alta. Tonttupojan silmät revähtivät auki ja hän kiskoi peiton yltään.
-Lumimyrskyä luvassa! Muistatteko eiliset revontulet? Illalla voi puhjeta lumimyrsky! Jännää! Tonttupojan silmät hehkuivt iloisina. Amelie nyökkäsi jännittyneenä.
-Se tarkoittaa, että minun pitää mennä hoitamaan poroja! Hän käännähti ympäri tukka hulmuten ja juoksi alakertaan, jossa tontut aterioivat jo aamupuurollaan.
-Kas Amelie,otatko puuro...Joulumuori aloitti.
-Ei kiitos, en ehdi. Pitää mennä ruokkimaan porot ja ulkoiluttamaan ne! Amelie keskeytti ja juoksi pihalle. Joulumuori katsoi hänen peräänsä hymyillen.
-Voi tuota tyttöä. Hän sanoi ja pudisteli päätään. Mikael ja Roosa istuutuivat pöytään ja Joulumuori antoi heille puuroa. Jälkiruoaksi olisi pipareita. Samaan aikaan Amelie saapui porojen talliin. Mölinä ja sorkkien tömistelyt täyttivät tallin,kun nälkäiset porot vaativat ruokaansa. Amelie kiirehti käytävän poikki rehuvarastoon,otti kauroja ja kävi täyttämässä niillä porojen ruokakaukalot. Hän täytti myös vesiastiat, kun kuuli tallin perimmäisestä karsinasta, vaimeaa ölinää. Hän suuntasi ääntä kohti. Valkoinen naarasporo, Lumi, makasi karsinansa oljilla ja mylvi tuskaisena. Amelie katsoi sitä hädissään.
-Mikä hätänä, Lumi? Hän kysyi. Hän oli varma ainakin yhdessä asiassa. Lumi ei vastaisi hänelle. Samassa hän huomasi, että Lumen häntä sojotti pystyssä ja sen alta pilkisti pienen pieni sorkka.
-S-sinä saat vasan! Amelie huudahti. Hän säntäsi takaisin tupaan.
-Tuokaa pyyhkeitä! Lumi saa vasan! Hän kiljaisi eteisestä. Hän kipaisi hakemassa vadillisen lämmintä vettä ja raahasi sen Lumen karsinaan. Tonttutuvassa oli vilskettä. Pukki ja Muori riensivät talliin edeltä pyyhkeiden kanssa, jännittyneet tontut etsivät parhaansa mukaan aputarvikkeita. Kun muut tontut saapuivat talliin, olivat Joulumuori ja Amelie jo kiskomassa vasaa ulos.
-Supistusten mukaan. Vedetään...Nyt! He tarttuivat vasan sorkkiin ja vetivät. Vasan pää erottui jo. Uteliaat tontut yrittivät kurkkia karsinan yli, mutta pukki hätisteli heidät pois. Vain Roosa ja Mikael saivat jäädä katsomaan.
-Miksi Amelie saa olla karsinassa ja auttaa? Kateelliset tontut vinisivät.
-Koska hänellä on eniten teistä tontuista kokemusta poron synnytyksestä. Joulupukki vastasi, ja rauhoitteli Lumea, pyyhki sen kylkiä kostealla pyyhkeellä. Lopulta vasa saatiin ulos. Amelie hurrasi. Lumi huohotti raskaasti, mutta nousi sitten sorkilleen ja ryhtyi terhakkaasti nuolemaan omaa pienokaistaan.
-Veikkaisin, että siitäkin tulee valkoinen, niinkuin emästään. Amelie kuivasi vasaa pyyhkeellä.
-Onko se tyttö vai poika? Roosa kysyi ujosti. Amelie vilkaisi hymyillen häntä, katseli vasaa, tunnusteli sitä ja lopulta totesi:
-Komea poika siitä kasvaa. Kuin vahvistaakseen Amelien sanoja, pikkuinen vasa mylväisi ja nousi horjuville jaloilleen. Joulumuori, pukki, Amelie, Mikael, sekä Roosa puhkesivat nauruun. Vasa hoippui emänsä nisille syömään.
-Jätetään se nyt rauhassa syömään ja lepäämään. Amelie keräsi pyyhkeet ja nousi jaloilleen.
-Oletko suunnitellut nimeä sille? Joulupukki kysyi. Amelien silmät levisivät lautasen kokoisiksi.
-S-saanko minä nimetä sen? Hän kysyi, ja vilkaisi Roosaan ja Mikaeliin. Nämä nyökkäsivät.
-Sinähän sitä autoit pääsemään maailmaan. Joulupukki naurahti. Amelie mietti hetken, ja hihkaisi:
-Sen nimeksi tulee Parrak! Pikkuinen vasa, joka oli saanut nimekseen Parrak, tuli ja töyttäisi Amelien kättä. Kun he poistuivat tallilta, he saivat tontuilta tuhansia kysymyksiä. Sitten he menivät sisälle.
Seuraava luukku sitten huomenna, eikös :)
T:Aimai
