Tässä ovat Joulupukin reippaimmat apulaistontut, Roosa, Amelie, ja Mikael.
Roosa, Amelie, ja Mikael ovat pääsemässä Joulupukin mukaan lahjojenjakokiertueelle jouluna. Ainoa pulma on, että he eivät meinää pysyä sovussa, ja se horjuttaa Joulun Taian voimaa. Joulupukki kutsuu avukseen Tunturin Hengen, mutta onnistuvatko he saamaan tonttuapulaisten riidat loppumaan, ennenkuin Joulun Taika menetetään Peikkotunturin uumeniin?
Luukku 1.
-Herätys, Roosa! Amelie on jo aamupuurolla! Tonttupoika Mikael lennähti Roosan huoneeseen.
-Ulkona on satanut lisää lunta! Pukki sanoi, että jos näemme revontulia, se merkitsee lumimyrskyä! Eikös olekkin jännää? Mikael jatkoi posket punaisina. Roosa raotti toista silmäänsä ja kysyi:
-Mmh-Mitä?
-Äh, herää nyt, laiskuri unikeko! Huomaatko, katso ikkunasta, Amelie on jo menossa tallille poroja hoitamaan! Mennään perään! Mikael kiskoi Roosan ylös. He pukeutuivat tonttupukuihinsa ja viilettivät alakertaan ruokalaan, missä Joulumuori hääri porisevan padan äärellä. Pöydissä istuskeli joukko pöliseviä tonttuja, ja pukki istui työpöydän äärellä lukemassa joululahjatoiveita partaansa sukien. Roosa ja Mikael saivat eteensä höyryävät puurolautaset ja lasilliset lämmintä maitoa. Mikael sai napattua korviinsa kysymyksen viereisestä pöydästä:
-Oletko kuullut myyttiä, ettei saisi viheltää revontulille? Kysyjä oli tonttutyttö Anni, joka esitti kysymyksen vieressään istuvalle Hilmalle. Mikael käännähti ympäri ja kysyi Annilta:
-Mitä tapahtuu, jos niille viheltää? Anni kohdisti smaragdinvihreät silmänsä Mikaeliin.
-Etkö ole kuullut? Sanotaan, että jos viheltää revontulille, joutuu sadaksi vuodeksi haiseviin Peikkotunturin luoliin louhimaan kultaa ja jääkristalleja peikoille. Anni kertoi. Mikael nyökkäsi, ja he söivät puuronsa loppuun. Silloin tupaan asteli Amelie, joka kantoi toisessa kädessään porojen loimia.
-Muori, nämä tarvitsisi pestä, tarvitsetko siinä apua? Amelie kysyi muorilta ja sipaisi mustan hiuskiehkuran pois silmiltään. Muori pudisti päätään. Hän tiesi, että Amelie rakasti poroja yli kaiken, ja oli niiden ylin ystävä. Hän jaksoi käydä aamuin illoin niitä hoitamassa, ja ulkoilutti ne kolme kertaa päivässä.
-Voit jatkaa puuhiasi, minä pesen ne, kiitos silti tarjouksesta. Joulumuori vastasi hymyillen. Amelie ojensi loimet muorille ja viittoi Roosan ja Mikaelin mukaansa ulos. Enää puoli tuntia siihen, että tontut, lukuunottaen myös Joulupukki ja Joulumuori, menisivät laskemaan mäkeä ja leikkimään lumisotaa, rakentelemaan lumiukkoja ja lumilinnoja, sekä tekemään muuta kivaa Sitä ennen heidän pitäisi siivota porojen karsinat.
Luukku 2.
Saavuttuaan porojen tallille he tarttuivat talikoihin ja kottikärryihin, ja ryhtyivät toimeen. Amelie tunsi kaikki porot ulkoa, ja tiesi niiden lempitemput karsinoita siivotessa. Jotkut eivät siirtyneet, ja jotkut tykkäsivät lyntätä tontut seinää vasten. Amelie oli tällä hertkellä siivoamassa Pirtsakan karsinaa. Pirtsakka kääntyi selin päin Amelieta, ja kohotti toista sorkkaansa valmiina potkaisuun. Mutta Amelie osasi odottaa sitä, joten hän väisti huitaisevaa jalkaa. Hän heristi etusormeaan Pirtsakan kuonon edessä hymyillen. Pirtsakka kallisti päätään viattomana. Saatuaan karsinat siivottua, Amelie kaiveli kellonsa esille, jonka hän oli Joulupukilta saanut.
-Juuri ajoissa, vielä viisi minuuttia aikaa. Amelie hymyili ja kurkotti karsinan oven yli rapsuttamaan Pilke-nimisen poron otsaa. Se nuolaisi hänen kättään hyvillään.
-Mennään jo ulos! Roosa hihkaisi ja he juoksivat ulos. He aloittivat jo pyörittelemään lumipalloja lumisotaa varten, ja rakensivat jo linnoituksenkin, jäädyttivät muurin vedellä, ja pystyttivät lipun liehumaan torniin. Heidän linnoituksensa olisi tarpeeksi iso monelle tontulle. Ovelta kuului tonttujen hihkuntaa:
-Pukki, Muori! Tulkaa jo! Amelie, Roosa, ja Mikael ovat jo aloittaneet! Tonttujoukko riensi ulos lumi pöllyten, ja Joulupukki seurasi Muoreineen perässä. He jakoivat joukkueet.
-Hmm...Joukkueiden kapteenit voisivat olla vaikkapa Amelie ja Aleksi. Mene Joulumuori vaikkapa Aleksin joukkueeseen, niin minä menen Amelien joukkueeseen. Sitten...Arttu, Fredrick, Toni, Aino, Petra ja Tiina, menkää te Aleksille, ja Mikael, Elisa, Lassi, Inkeri, Roosa, ja Risto menkää Amelian joukkueeseen. Pukki jakoi joukkueita. Kun joukkueet olivat valmiit, Amelie kuulutti aloitushuudon:
-TULTA! Lumisota syttyi. Tontut viskelivät palloja toisten päälle, ja joutuivat samalla väistelemään niitä. Tonttujen joukosta kuului kirkaisuja, kun joihinkin osui lumipallo. Joulumuori jopa kupsahti takamukselleen, ja puhkesi hyväntahtoiseen nauruun. Lumisodan loputtua joukkueille tuli tasapeli. Seuraavaksi he rakentelivat lumiukkoja, lumiakkoja, lumipandoja, lumiporoja, lumikoiria, lumipeikkoja(oikeastaan niitä tekivät vain pojat) joilla he sitten pelottelivat kiusallaan tyttöjä. Amelie katseli tyytyväisenä peuhaavia tonttuja ja haroi mustia, kiiltäviä hiuksiaan. Samassa joku töyttäisi häntä. Amelie kääntyi ympäri, ja näki ystävänsä Roosan ja Mikaelin. Kummallakin oli lumipallo kädessään.
-Yllätys! He huusivat yhtäaikaa ja yrittivät heittää lumipallon Amelieta päin, mutta tämä väisti ne. Alkoi jo hämärtyä, ja Amelie erotti heikon valon silmäkulmastaan. Samassa hän huomasi tunturien takaa nousevan...
-Katsokaa! Revontulia! Amelie kiljahti. He alkoivat piiritanssin, joka oli tonttujen perinne. Revontulten valossa oli ihana viettää loppupäivä. Pian sen jälkeen tontut menivät iltapalalle ja kapusivat yläkertaan nukkumaan.
Semmoinen oli sitten nuo luukut. Huomenna tullee uusi, tottakai.
Tassuittain: Vanilja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti