:'(

Hellou Pandat! Ajattelin, että minä kirjoittaisin tämän päivän postauksen, koska Vanilja nukkuu vieläkin :D Jokos luitte, että Ella ja Max eivät enää kirjottele niin useaan otteeseen blogiaan :( Jos vain voisin, menisin heidän tilalleen kouluun ja tekisin heidän tehtävänsä, että he voisivat kirjottaa blogiaan :'( Noh, mutta jos nyt kirjoittelisin tuon kolmosluukun joulukalenterista, niin jos siinä pikkaisen unohtuisi tuo Ellan ja Maxin murhe...

Luukku 3.

-Huomenia laiskuri! Amelie ja Roosa hyökkäsivät Mikaelin huoneeseen. Mikaelin ruskea, sotkuinen hiuspehko erottui peiton alta. Tonttupojan silmät revähtivät auki ja hän kiskoi peiton yltään. 

-Lumimyrskyä luvassa! Muistatteko eiliset revontulet? Illalla voi puhjeta lumimyrsky! Jännää! Tonttupojan silmät hehkuivt iloisina. Amelie nyökkäsi jännittyneenä. 

-Se tarkoittaa, että minun pitää mennä hoitamaan poroja! Hän käännähti ympäri tukka hulmuten ja juoksi alakertaan, jossa tontut aterioivat jo aamupuurollaan.

-Kas Amelie,otatko puuro...Joulumuori aloitti.

-Ei kiitos, en ehdi. Pitää mennä ruokkimaan porot ja ulkoiluttamaan ne! Amelie keskeytti ja juoksi pihalle. Joulumuori katsoi hänen peräänsä hymyillen.

-Voi tuota tyttöä. Hän sanoi ja pudisteli päätään. Mikael ja Roosa istuutuivat pöytään ja Joulumuori antoi heille puuroa. Jälkiruoaksi olisi pipareita. Samaan aikaan Amelie saapui porojen talliin. Mölinä ja sorkkien tömistelyt täyttivät tallin,kun nälkäiset porot vaativat ruokaansa. Amelie kiirehti käytävän poikki rehuvarastoon,otti kauroja ja kävi täyttämässä niillä porojen ruokakaukalot. Hän täytti myös vesiastiat, kun kuuli tallin perimmäisestä karsinasta, vaimeaa ölinää. Hän suuntasi ääntä kohti. Valkoinen naarasporo, Lumi, makasi karsinansa oljilla ja mylvi tuskaisena. Amelie katsoi sitä hädissään. 

-Mikä hätänä, Lumi? Hän kysyi. Hän oli varma ainakin yhdessä asiassa. Lumi ei vastaisi hänelle. Samassa hän huomasi, että Lumen häntä sojotti pystyssä ja sen alta pilkisti pienen pieni sorkka. 

-S-sinä saat vasan! Amelie huudahti. Hän säntäsi takaisin tupaan. 

-Tuokaa pyyhkeitä! Lumi saa vasan! Hän kiljaisi eteisestä. Hän kipaisi hakemassa vadillisen lämmintä vettä ja raahasi sen Lumen karsinaan. Tonttutuvassa oli vilskettä. Pukki ja Muori riensivät talliin edeltä pyyhkeiden kanssa, jännittyneet tontut etsivät parhaansa mukaan aputarvikkeita. Kun muut tontut saapuivat talliin, olivat Joulumuori ja Amelie jo kiskomassa vasaa ulos.

-Supistusten mukaan. Vedetään...Nyt! He tarttuivat vasan sorkkiin ja vetivät. Vasan pää erottui jo. Uteliaat tontut yrittivät kurkkia karsinan yli, mutta pukki hätisteli heidät pois. Vain Roosa ja Mikael saivat jäädä katsomaan.

-Miksi Amelie saa olla karsinassa ja auttaa? Kateelliset tontut vinisivät. 

-Koska hänellä on eniten teistä tontuista kokemusta poron synnytyksestä. Joulupukki vastasi, ja rauhoitteli Lumea, pyyhki sen kylkiä kostealla pyyhkeellä. Lopulta vasa saatiin ulos. Amelie hurrasi. Lumi huohotti raskaasti, mutta nousi sitten sorkilleen ja ryhtyi terhakkaasti nuolemaan omaa pienokaistaan. 

-Veikkaisin, että siitäkin tulee valkoinen, niinkuin emästään. Amelie kuivasi vasaa pyyhkeellä.

-Onko se tyttö vai poika? Roosa kysyi ujosti. Amelie vilkaisi hymyillen häntä, katseli vasaa, tunnusteli sitä ja lopulta totesi:

-Komea poika siitä kasvaa. Kuin vahvistaakseen Amelien sanoja, pikkuinen vasa mylväisi ja nousi horjuville jaloilleen. Joulumuori, pukki, Amelie, Mikael, sekä Roosa puhkesivat nauruun. Vasa hoippui emänsä nisille syömään. 

-Jätetään se nyt rauhassa syömään ja lepäämään. Amelie keräsi pyyhkeet ja nousi jaloilleen.

-Oletko suunnitellut nimeä sille? Joulupukki kysyi. Amelien silmät levisivät lautasen kokoisiksi.

-S-saanko minä nimetä sen? Hän kysyi, ja vilkaisi Roosaan ja Mikaeliin. Nämä nyökkäsivät.

-Sinähän sitä autoit pääsemään maailmaan. Joulupukki naurahti. Amelie mietti hetken, ja hihkaisi:

-Sen nimeksi tulee Parrak! Pikkuinen vasa, joka oli saanut nimekseen Parrak, tuli ja töyttäisi Amelien kättä. Kun he poistuivat tallilta, he saivat tontuilta tuhansia kysymyksiä. Sitten he menivät sisälle.

Seuraava luukku sitten huomenna, eikös :)

T:Aimai

                                                                         

Joulukalenterin 2 luukkua, jotka ovat jääneet julkaisematta

Voi hitsi anteeks pandat, unohdin tyystin että on joulukuu, nimittäin kun meillä ei ole VIELÄKÄÄN pysyviä lumia >:( Joten nyt kirjoittelen tässä ne kaksi luukkua, joita en ole vielä julkaissut.

Tässä ovat Joulupukin reippaimmat apulaistontut, Roosa, Amelie, ja Mikael. 

Roosa, Amelie, ja Mikael ovat pääsemässä Joulupukin mukaan lahjojenjakokiertueelle jouluna. Ainoa pulma on, että he eivät meinää pysyä sovussa, ja se horjuttaa Joulun Taian voimaa. Joulupukki kutsuu avukseen Tunturin Hengen, mutta onnistuvatko he saamaan tonttuapulaisten riidat loppumaan, ennenkuin Joulun Taika menetetään Peikkotunturin uumeniin?

Luukku 1. 

-Herätys, Roosa! Amelie on jo aamupuurolla! Tonttupoika Mikael lennähti Roosan huoneeseen. 

-Ulkona on satanut lisää lunta! Pukki sanoi, että jos näemme revontulia, se merkitsee lumimyrskyä! Eikös olekkin jännää? Mikael jatkoi posket punaisina. Roosa raotti toista silmäänsä ja kysyi:

-Mmh-Mitä?

-Äh, herää nyt, laiskuri unikeko! Huomaatko, katso ikkunasta, Amelie on jo menossa tallille poroja hoitamaan! Mennään perään! Mikael kiskoi Roosan ylös. He pukeutuivat tonttupukuihinsa ja viilettivät alakertaan ruokalaan, missä Joulumuori hääri porisevan padan äärellä. Pöydissä istuskeli joukko pöliseviä tonttuja, ja pukki istui työpöydän äärellä lukemassa joululahjatoiveita partaansa sukien. Roosa ja Mikael saivat eteensä höyryävät puurolautaset ja lasilliset lämmintä maitoa. Mikael sai napattua korviinsa kysymyksen viereisestä pöydästä:

-Oletko kuullut myyttiä, ettei saisi viheltää revontulille? Kysyjä oli tonttutyttö Anni, joka esitti kysymyksen vieressään istuvalle Hilmalle. Mikael käännähti ympäri ja kysyi Annilta:

-Mitä tapahtuu, jos niille viheltää? Anni kohdisti smaragdinvihreät silmänsä Mikaeliin.

-Etkö ole kuullut? Sanotaan, että jos viheltää revontulille, joutuu sadaksi vuodeksi haiseviin Peikkotunturin luoliin louhimaan kultaa ja jääkristalleja peikoille. Anni kertoi. Mikael nyökkäsi, ja he söivät puuronsa loppuun. Silloin tupaan asteli Amelie, joka kantoi toisessa kädessään porojen loimia. 

-Muori, nämä tarvitsisi pestä, tarvitsetko siinä apua? Amelie kysyi muorilta ja sipaisi mustan hiuskiehkuran pois silmiltään. Muori pudisti päätään. Hän tiesi, että Amelie rakasti poroja yli kaiken, ja oli niiden ylin ystävä. Hän jaksoi käydä aamuin illoin niitä hoitamassa, ja ulkoilutti ne kolme kertaa päivässä. 

-Voit jatkaa puuhiasi, minä pesen ne, kiitos silti tarjouksesta. Joulumuori vastasi hymyillen. Amelie ojensi loimet muorille ja viittoi Roosan ja Mikaelin mukaansa ulos. Enää puoli tuntia siihen, että tontut, lukuunottaen myös Joulupukki ja Joulumuori, menisivät laskemaan mäkeä ja leikkimään lumisotaa, rakentelemaan lumiukkoja ja lumilinnoja, sekä tekemään muuta kivaa Sitä ennen heidän pitäisi siivota porojen karsinat.

Luukku 2.

 Saavuttuaan porojen tallille he tarttuivat talikoihin ja kottikärryihin, ja ryhtyivät toimeen. Amelie tunsi kaikki porot ulkoa, ja tiesi niiden lempitemput karsinoita siivotessa. Jotkut eivät siirtyneet, ja jotkut tykkäsivät lyntätä tontut seinää vasten. Amelie oli tällä hertkellä siivoamassa Pirtsakan karsinaa. Pirtsakka kääntyi selin päin Amelieta, ja kohotti toista sorkkaansa valmiina potkaisuun. Mutta Amelie osasi odottaa sitä, joten hän väisti huitaisevaa jalkaa. Hän heristi etusormeaan Pirtsakan kuonon edessä hymyillen. Pirtsakka kallisti päätään viattomana. Saatuaan karsinat siivottua, Amelie kaiveli kellonsa esille, jonka hän oli Joulupukilta saanut. 

-Juuri ajoissa, vielä viisi minuuttia aikaa. Amelie hymyili ja kurkotti karsinan oven yli rapsuttamaan Pilke-nimisen poron otsaa. Se nuolaisi hänen kättään hyvillään. 

-Mennään jo ulos! Roosa hihkaisi ja he juoksivat ulos. He aloittivat jo pyörittelemään lumipalloja lumisotaa varten, ja rakensivat jo linnoituksenkin, jäädyttivät muurin vedellä, ja pystyttivät lipun liehumaan torniin. Heidän linnoituksensa olisi tarpeeksi iso monelle tontulle. Ovelta kuului tonttujen hihkuntaa:

-Pukki, Muori! Tulkaa jo! Amelie, Roosa, ja Mikael ovat jo aloittaneet! Tonttujoukko riensi ulos lumi pöllyten, ja Joulupukki seurasi Muoreineen perässä. He jakoivat joukkueet.

-Hmm...Joukkueiden kapteenit voisivat olla vaikkapa Amelie ja Aleksi. Mene Joulumuori vaikkapa Aleksin joukkueeseen, niin minä menen Amelien joukkueeseen. Sitten...Arttu, Fredrick, Toni, Aino, Petra ja Tiina, menkää te Aleksille, ja Mikael, Elisa, Lassi, Inkeri, Roosa, ja Risto menkää Amelian joukkueeseen. Pukki jakoi joukkueita. Kun joukkueet olivat valmiit, Amelie kuulutti aloitushuudon:

-TULTA! Lumisota syttyi. Tontut viskelivät palloja toisten päälle, ja joutuivat samalla väistelemään niitä. Tonttujen joukosta kuului kirkaisuja, kun joihinkin osui lumipallo. Joulumuori jopa kupsahti takamukselleen, ja puhkesi hyväntahtoiseen nauruun. Lumisodan loputtua joukkueille tuli tasapeli. Seuraavaksi he rakentelivat lumiukkoja, lumiakkoja, lumipandoja, lumiporoja, lumikoiria, lumipeikkoja(oikeastaan niitä tekivät vain pojat) joilla he sitten pelottelivat kiusallaan tyttöjä. Amelie katseli tyytyväisenä peuhaavia tonttuja ja haroi mustia, kiiltäviä hiuksiaan. Samassa joku töyttäisi häntä. Amelie kääntyi ympäri, ja näki ystävänsä Roosan ja Mikaelin. Kummallakin oli lumipallo kädessään. 

-Yllätys! He huusivat yhtäaikaa ja yrittivät heittää lumipallon Amelieta päin, mutta tämä väisti ne. Alkoi jo hämärtyä, ja Amelie erotti heikon valon silmäkulmastaan. Samassa hän huomasi tunturien takaa nousevan...

-Katsokaa! Revontulia! Amelie kiljahti. He alkoivat piiritanssin, joka oli tonttujen perinne. Revontulten valossa oli ihana viettää loppupäivä. Pian sen jälkeen tontut menivät iltapalalle ja kapusivat yläkertaan nukkumaan.

Semmoinen oli sitten nuo luukut. Huomenna tullee uusi, tottakai.

Tassuittain: Vanilja